Antisemitismin lyhyt historia

Konstantinus Suuri kirjoittaa pääsiäisestä seuraavasti:

”Alkuun päätimme, että ei ole sopivaa seurata juutalaisten tapoja tämän pyhän juhlan suhteen, koska heidän kätensä ovat rikoksen tahraamat, näiden kirottujen miesten mielet ovat sokaistut. Täten älköön meillä olko mitään yhteistä juutalaisten kanssa, jotka ovat vihollisiamme. Varokaamme täten kaikkea yhteistä tämän pahan tien kanssa. Sillä miten he voisivat olla mistään oikeassa, jotka olivat syyllisiä Herramme kuolemasta, jotka ovat sekaisin päästään, jotka eivät seuraa tervettä järkeä, vaan jotka hillittömästä kiihkosta järjettömästi kulkevat sinne tänne… Jos sinun puhdas mielesi osallistuu näin täysin häijyn kansan tapoihin… Täten tämä epäsäännöllisyys täytyy korjata, jotta meillä ei olisi mitään yhteistä noiden Herramme murhaajien kanssa… Jotta ei olisi mitään yhteistä juutalaisten väärän valan kanssa.”

Kuten olen osoittanut kirjoituksessani Alkuseurakunnan pyhäpäivä alkuseurakunta Raamatun mukaan pyhitti sapatinpäivän. Mutta jo varhain kirkkosisät päättivät, että sunnuntai on pyhäpäivä, jotta meillä ei olisi mitään yhteistä ”noiden kirottujen juutalaisten kanssa”. Antisemitismi täten valtasi alkuseurakunnan jo varhain, ja juutalaisena pidetyn sapatin sijaan päätettiin pyhittää sunnuntai. Nikean kirkolliskokouksessa päätettiin Jeesuksen jumaluuden ohella, että sunnuntai olkoon kristikunnan pyhäpäivä.

Mutta seurakunnassa oli ensimmäisinä vuosisatoina pitkään niitä, jotka pyhittivät sapatinpäivän kymmenen käskyn mukaan.

Origen (186-254jKr) kirjoittaa sapatista:

”Päättymättömän uhrin (ristiinnaulitsemisen) jälkeen seuraa sapatin juhla, ja on vain sopivaa jokaisen pyhän pitää sapatinjuhla. Joka on todellakin sapatinjuhla, poislukien mitä apostoli sanoi ”Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen” (Hepr. 4:9). Jättäkäämme täten juutalainen sapatin viettäminen, katsokaamme, miten kristityn tulisi viettää sapattia. Sapatinpäivänä mitään maallisia asioita ei tulisi hoitaa. Jos täten jätät kaikki maalliset toimet, etkä tee mitään tavanomaista, mutta olet vapaa hengellisiin asioihin, tulet kirkkoon, kuulet jumalallisia lukemisia, keskusteluja ja ajatuksia taivaallisista asioista, huomioit tulevan elämän, pidät silmiesi edessä tulevan tuomion, et huomioi nykyisiä ja näkyviä asioita vaan näkymättömän ja tulevan – tämä on kristillinen sapatti.”

Jää epäselväksi, miten tämä ”kristillinen” sapatti eroaa juutalaisesta sapatista. Molemmissa on kyse siitä, että kaikki arkinen jätetään taakse ja keskitytään hengellisiin asioihin. Mutta on huomattavaa, että Origen ei ollut siirtämässä sapattia sunnuntaille. Alkuseurakunnassa oli pitkään niitä, jotka pyhittivät sapatinpäivän, ja vasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325jKr päätettiin asettaa sunnuntai kristikunnan pyhäpäiväksi sapatin sijaan. Ne juutalaiset uskovat, jotka pyhittivät sapatin, poltettiin harhaoppisena roviolla, pakotettiin kääntymään kasteen kautta kristinuskoon ja he katosivat maailmankartalta, kun heillä ei ollut enää sijaa synagoogassa, eikä kirkossa.

Ebioniitit, jotka tuomittiin kirkon toimesta harhaoppisiksi, olivat ns. ”juutalaiskristittyjä”, jotka noudattivat Mooseksen lain käskyjä ja tietenkin pyhittivät sapatinpäivän. Heidät savustettiin ulos kirkosta. Toki heillä oli sapatin lisäksi muutakin hämärää oppia, kuten Jeesuksen jumaluuden kieltäminen. Lisäksi heillä oli oma evankeliuminsa ja pitivät apostoli Paavalia luopiona. Ebioniittien lisäksi sapattia pyhittivät luonnollisesti kaikki juutalaiset, jotka seurasivat edelleen Jeesusta Messiaanaan. Kirkko Nikean surullisen kokouksen jälkeen vainosi rankasti kaikkia uskovia, jotka seurasivat ”juutalaisia tapoja”, kuten sapatin viettämistä. Jotta yhteys juutalaisiin saataisiin lopullisesti katkaistua, pääsiäinen siirrettiin kristittyjen toimesta kalenteriin eri päivälle kuin juutalaisilla. Konstantinus Suuri määräsi sunnuntaista pyhäpäivän ja kristityt pari tuhatta vuotta myöhemmin edelleen pyhittävät sunnuntain, vaikka kymmenen käskyä on harvinaisen selvä – muista pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8).

Tertullianus kirjoittaa:

”Mutta juutalaiset sanovat varmasti, että siitä asti kun säädös annettiin Mooseksen välityksellä, [sapatin] viettäminen on ollut sitovaa. Ilmeistä täten on, että tämä säädös ei ollut ikuinen, eikä hengellinen, vaan väliaikainen, joka tulisi yhtenä päivänä päätökseensä.”

Tämän kirkkoisän näkemyksen mukaan täten sapatti oli väliaikainen säädös. Onko kymmenen käskyä väliaikaisia säädöksiä? Miksi Jumala itse sanoo Toorassa kerta toisensa jälkeen, että tämä on ikuinen säädös? Miten Jumalan pyhä kymmenen käskyä voi olla väliaikainen säädös? Kymmentä käskyä säilytettiin arkissa kerubien siipien alla kaikkein pyhimmässä. Miten kymmenen käskyä voi olla väliaikainen säädös? Jesajan mukaan lopun aikoina kaikki liha tulee kumartamaan Herraa sapatinpäivänä (Jes. 66:23). Missä kohtaa Tooraa annetaan ymmärtää, että kymmenen käskyä ovat väliaikaisia säädöksiä? Missä kohtaa Vanhaa testamenttia profeetat kertovat lopun ajoista, jolloin kymmenen käskyä on kumottu? Psalmeissa sanotaan monta kertaa, että Mooseksen laki on ikuinen (Ps. 119). Jumala itse sanoo, että ”En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.” (Ps. 89:34) Miten voi perustella Raamatun mukaan näkemyksen, että Jumala antoi lain, joka oli vähemmän kuin täydellinen, muuttaakseen sen säädöksiä lopun aikoina? Jos sunnuntai on nyt pyhä, niin ottaen huomioon kuinka tärkeä sapatti oli ja on juutalaisille, miksi ainutkaan profeetoista ei osaa kertoa sanaakaan tulevasta ajasta, jossa sapatti on kumottu? Miksi Uudessa testamentissa yksikään apostoleista ei osaa kertoa sanaakaan sunnuntaista, joka nyt on pyhäpäivä sapatin sijaan?

Laodikean kokouksessa 363-364jKr vahvistettiin, että sunnuntai on pyhäpäivä sapatin sijaan. Kirkkomme isät kirjoittavat:

”Kristittyjen ei pidä juutalaistuttaa lepäämällä sapattina, vaan heidän on tehtävä työtä tuona päivänä, pyhittämällä sen sijaan Herran päivän, ja jos voivat, lepämäällä silloin kristittyinä. Mutta jos jonkun todetaan olevan juutalaistuttaja, olkoon hän kirottu Kristuksessa.”

Huomaamme tämän kokouksen päätöksessä selvästi, että antisemitismi oli syynä sunnuntain pyhittämiseen sapatin sijaan. Kirkkoisät eivät halunneet olla missään tekemisissä juutalaisten kanssa. ”Ei käy päinsä mainita Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja” kirjoittivat kirkkoisät. On todella surullista, että juutalainen alkuseurakunta, joka koostui juutalaisista apostoleista, sillä kaikki apostolit Raamatussa olivat juutalaisia, syrjäytettiin ja asetettiin kirkon kiroukseen katolisten kirkkoisien toimesta. Antisemitismin juuret ovat syvällä ensimmäisten vuosisatojen kristillisyydessä. Miten on mahdollista, että Raamattu, joka on kannesta kanteen juutalaisten kirjoittama teos, valjastettiin kirkkoisien toimesta palvelemaan antisemitismiä, suoranaista juutalaisvihaa?

Ignatius kirjoittaa ”Jos edelleen elämme juutalaisen lain mukaan, me emme ole saaneet armoa. On järjetöntä tunnustaa Jeesus Kristus ja seurata juutalaisia tapoja.” Huomaamme täten, että kirkkoisillä oli aversio kaikkea juutalaista kohtaan. Kristityn ei pitänyt olla missään tekemisissä minkään juutalaisen tradition kanssa. Mutta jos kerran emme saa seurata juutalaisia tapoja, miksi kristityt lukevat Raamattua, teosta, joka on kannesta kanteen juutalaisten kirjoittama?

Siinä missä sapatin viettäminen ja pyhittäminen katosi alkukirkon ensimmäisillä vuosisadoilla maailmakartalta, myöhemmin keskiajalla ainoastaan muutama lahko pyhitti sapatinpäivän. Sunnuntai oli lyönyt itsensä läpi. Uskonpuhdistuksen jälkeen muutamat rohkeat kristityt löysivät jälleen sapatin levon, ilon ja rauhan. Suuri uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoittaa ”He puhuvat että sapatinpäivä on muutettu Herran päiväksi, vastoin kymmentä käskyä, kuten näyttää. Ei ole mitään muuta asiaa, josta he tekisivät yhtä suuren numeron, kuin sapatin muuttaminen sunnuntaiksi. Suuri, he sanovat, on kirkon valta, sillä se on muuttanut yhden käskyn kymmenestä käskystä!” Hieman ristiriitaista on, että katekismuksessaan Luther kuitenkin esittää, että kristityn tulee seurata katolisen kirkon asettamaa mallia ja pyhittää sapatin sijaan sunnuntai, sillä sapatti on vain juutalaisille. On merkittävää, että katekismuksessaan Luther ei vetoa Raamatun sanaan kertaakaan, vaan ainoastaan katolisen kirkon traditioon.

Calvin oli samaa mieltä kuin Luther. Hän kutsuu sapattia varjoksi, josta kristityt on vapautettu. Mutta kuten Luther, Calvin ei löydä Raamatusta mitään tukea näkemyksilleen.

”Kuitenkaan muinaiset eivät korvanneet sapattia sunnuntailla ilman huolellista arviointia. Sen tosi levon tarkoitus ja täyttymys, joka on sapatti, löytyy Kristuksen ylösnousemuksesta. Täten se päivä, joka toi varjon päättymykseensä, varoittaa kristittyjä takertumasta tähän varjoon.”

Jättäen huomiotta muutamat mitättömät lahkot, uskonpuhdistuksesta kesti muutama sataa vuotta, ennen kuin Ellen. G. White näki näyssään kymmenen käskyä, joista neljäs loisti muita kirkkaampana. Syntyi seitsemännen päivän adventistit. Sapattia pyhittäviä adventisteja on nykyään maailmalla yli 21 miljoonaa. Adventistit ja luterilaiset ovat laatineet yhteisen tunnustuksen vanhurskautumisesta. Ei täten ole mitään syytä varsinkaan luterilaisten pitää adventisteja vääräoppisena lahkona, vaan he kuuluvat Kristuksen seurakuntaan siinä missä luterilaisetkin. Suurin erottava tekijä on käsitys sapatista. Pelastus yksin armosta on oppi, jonka molemmat kirkkokunnat jakavat. Joten jos olet päättänyt pyhittää sapatinpäivän, adventtikirkon kokoukset saattavat olla sinua varten.

Jos et halua käydä adventtikirkossa, jos vierastat kirkkolaitosta instituutiona, jos et koe itseäsi mukavaksi juutalaisten synagoogassa, jossa Jeesusta ei tunnusteta Messiaaksi, niin tässä tapauksessa nämä sivut ovat sinua varten. Etusivultamme löydät sapattikokouksia halki koko Suomen, jossa Jeesukseen uskovat kokoontuvat sapatinpäivänä viettämään suurta ilon, levon ja rauhan juhlaa. Tervetuloa mukaan!