Jeesus ja sapatti

”Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)

Kristikunnasta suurin osa uskoo vakaasti, että Jeesus kumosi sapatin. Jeesus siis heidän mukaansa kumosi yhden käskyn kymmenestä käskystä tuosta vain, ohi mennen, perustelematta asiaansa mitenkään. Ottaen huomioon, kuin tärkeä asia sapatti oli ja on juutalaisille, on täysin mahdotonta, että Jeesus olisi kumonnut sapatin aiheuttamatta myrskyä juutalaisissa. Toorassa sanotaan, että kukaan ei saa lisätä mitään Tooran sanoihin tai ottaa niistä mitään pois (5. Moos. 12:32). Jos Jeesus olisi kumonnut sapattikäskyn, yhden käskyn kymmenestä käskystä, hän olisi tehnyt syntiä, eikä olisi voinut olla Israelin Messias, virheetön karitsa, synnitön uhri meidän syntiemme puolesta.

Jeesus itse sanoo vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia.

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)

Valehteliko Jeesus? Liioitteliko hän? Miten on mahdollista, että Jeesus itse sanoo, että ei tullut kumoamaan lakia, mutta kuitenkin kumosi sapattikäskyn? Miten tulkitsemme yllä lainatut apostoli Johanneksen sanat? Eikö tässä sanota aivan suoraan, että Jeesus kumosi sapatin? Kun otamme huomioon kontekstin, on täysin selvää, että kyse oli juutalaisten syytöksestä – juutalaiset itse uskoivat, että Jeesus kumosi sapatin, mutta todellisuudessa Jeesus ei kumonnut laista pienintäkään piirtoa.

”Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: ”Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?” Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?” Ja hän sanoi heille: ”Ihmisen Poika on sapatin herra”.” (Lk. 6:1-5)

Useat kristityt opettavat, että opetuslapset rikkoivat sapattina sapattikäskyä katkomalla tähkäpäitä, mikä ei ollut sapattina sallittua, mutta koska Jeesus tässä julistaa olevansa sapatin Herra, hän sai kumota sapatin. Kuten yllä totesimme, Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia. Jeesus oli juutalainen rabbi, joka tunsi Tooran etu- ja takaperin. Missään kohtaa Tooraa ei kielletä katkomasta sapattina tähkäpäitä. Työn tekeminen, tulen sytyttäminen, ostaminen ja myyminen ja raskaiden taakkojen kantaminen oli sapattina kiellettyä Tooran mukaan. Fariseukset olivat keksineet omasta päästään 39 kategoriaa työtä, joka oli kiellettyä. Tähkäpäiden katkominen kuului näihin kategorioihin. Joten opetuslapset rikkoivat toiminnallaan fariseusten perinnäissääntöä, mutta Tooran käskyä he eivät rikkoneet. Että Jeesus julistaa olevansa sapatin Herra, ei ole mielekästä, jos hän kerran kumosi sapatin. Miksi julistaa olevansa kumoton instituution Herra? Toteamme siis, että Jeesus oli ja on edelleen sapatin Herra. Se tarkoittaa, että hän ei kumonnut sapattia, vaan vahvisti sen. Sapattina me Jeesukseen Vapahtajana uskovat muistamme Jeesuksen sovitustyötä. Jeesus sanoo olevansa sapatin Herra, hän ei julista olevansa sunnuntain Herra.

Jeesus käski parantamansa miehen ottaa vuoteensa ja kävellä, mutta se päivä oli sapatti (Joh. 5:2-16). Fariseukset jälleen syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta. Huomaamme tässä saman kuin tähkäpäiden katkomisen tapauksessa – Jeesus vähät välitti fariseusten perinnäissäännöistä ja heidän lain tulkinnastaan. Jeesus oli sapatin Herra ja tiesi tasan tarkkaan, mitä Tooran mukaan sapattina sai tehdä. Parannetun miehen ainoa maanpäällinen omaisuus oli hänen vuode, todennäköisesti jonkinnäköinen matto, jonka saattoi kääriä kasaan. Tämä mieskö ei olisi saanut sapattina liikkua paikasta toiseen ja kantaa vuodettaan? Jeesuksen tulkinta sapattisäädöksistä oli liberaalimpi kuin fariseuksilla, Jeesus oli oman aikansa radikaali. Mutta huomaamme, että missään kohtaa Jeesus ei kumonnut kymmentä käskyä, hän ei kumonnut sapattia, eikä puhunut sunnuntaista sanaakaan.

Jeesus sapattina teki syljestä ja mullasta tahnan, jolla hän paransi sokeana syntyneen silmät, niin että tämä näki (Joh. 9). Jälleen kerran fariseukset raivostuivat, he sanoivat, että tämä mies ei voi olla Jumalasta, koska ei pidä sapattia. Sapattinako ei saisi parantaa? Ei saa tehdä tahnaa, jotta saisi syntymästään saakka sokeana syntyneen miehen tulla näkeväksi? Toistan minkä olen jo sanonut, Jeesus vähät välitti fariseusten lain tulkinnasta, mutta hän itse piti sapatin, eikä rikkonut ainuttakaan Tooran pyhää käskyä.

Kun minä luin Raamatustani muutama vuosi sitten, että meidän tulee pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8), en tiennyt, miten sapattia tulisi viettää. Niinpä googlasin ja löysin juutalaisen Chabad järjestön nettisivut, jossa oli kasapäin ohjeita sapatin oikeaan viettämiseen ja myös edellä mainitut 39 kategoriaa työtä, jota ei saanut sapattina tehdä. Niinpä en sapattina tehnyt muistiinpanoja, en kirjoittanut, en keittänyt kahvia, en paahtanut paahtoleipää, söin pelkkää kylmää ruokaa, en napsutellut valokatkaisijaa enkä käyttänyt tietokonetta, kännykkää tai mitään muuta sähkölaitetta. Kyllähän se levosta kävi, mutta kaikki tämä oli täysin turhaa. Koska Jeesus ei välittänyt fariseusten perinnäissäännöistä, miksi meidän pitäisi?

Jeesus opetti, että sapattin saa tehdä hyvää, saa nostaa lampaan kaivosta ja saa parantaa sairaan (Mt. 12:10-13). Tätä Mestarimme Jeesuksen esimerkkiä olen itse seurannut ja olen muun muassa korjannut autoa sapattina, jotta pääse pyhään sapattikokoukseen. Jeesus opetti, että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten (Mk. 2:27). Huomatkaa, mitä Jeesus sanoo. Hän sanoo, että sapatti on ihmistä varten. Hän ei sano, että sapatti oli ihmistä varten, eikä hän sano, että sapatti on juutalaista varten, vaan että sapatti on ihmistä (ἄνθρωπον) varten. Jeesus ei sano, että sunnuntai on nyt ihmistä varten, sapatti on kumottu. Lupaan tuhat taalaa sille, joka pystyy Raamatusta osoittamaan, että sunnuntai on nyt pyhäpäivä. Sanoessaan, että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten, Jeesus korostaa sapatin merkitystä – sapatti on Jumalan lahja meille ihmisille. Sapattina ei ole kyse siitä, mitä me teemme Jumalalle, vaan mitä Jumala tekee meille. Me kaikki tarvitsemme lepoa. Sapatti on lepopäivä. Sapattina, kerran viikossa, lepäämme kaikesta työstä. Mutta sapatti on enemmän kuin vain lepoa – se on suuri juhlapäivä:

”Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.” (Jes. 58:13-14)

Miettikää kuinka fantastista on, että Jumala on meille antanut armossaan suuren juhlapäivän juhlittavaksi kerran viikossa! Se on vähän sama kuin jos kristityt viettäisivät joulua kerran viikossa. Suurena juhlapäivänä syömme ja juomme hyvin, emmekä ole pätkääkään huolissaan siitä, mitä saa ja ei saa tehdä. Sapatti on ihmistä varten.

”Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.” (Lk. 4:16)

Jeesus itse vietti sapattia synagoogassa. Jos Jeesus olisi kumonnut sapatin, miksi hän ei viettänyt sunnuntaita ja opettanut opetuslapsiaan pyhittämään sunnuntain? Jos sapatti, joka oli niin tärkeä juutalaisille, kumottiin, miksi Jeesus ei mainitse sanallakaan sunnuntaita, joka nyt on korvannut sapatin? Paavali kirjoittaa, että meidän tulee olla hänen seuraajiaan, kuten hän on Kristuksen seuraaja (1. Kor. 11:1). Monilla nuorilla on ranneke, jossa lukee WWJD – What Would Jesus Do – eli että mitä Jeesus tekisi. Jeesus pyhitti sapatinpäivän kymmenen käskyn mukaan. Jos me olemme Jeesuksen seuraajia, eikö silloin ole vain paikallaan tehdä mitä hän teki ja pyhittää sapatinpäivä?

Päätämme siis, että Jeesus itse pyhitti sapatin, hän opetti tekemään hyvää sapattina ja korosti, että sapatti on ihmistä varten. Jeesus missään kohtaa ei kumonnut sapattia, mutta fariseusten tarkoista sapattisäädöksistä hän oli jyrkästi eri mieltä. Koska Mestarimme pyhitti sapatin, on vain kohdallaan, että mekin pyhitämme sapatin. Shabbat Shalom!