Luther ja sapatti

”Laki oli Kristukseen asti, kuten Paavali sanoo ”Kristus on lain loppu” – joka kun hän tuli, Mooses lakkasi lakeinensa, ympärileikkauksinensa, uhreinensa, sapatteinensa ja profeettoinensa.” Martti Luther, Galatalaiskirjeen kommentaari

Room. 10:4 ei sano alkukielen mukaan, että Kristus on lain loppu, vaan että hän on lain τέλος, eli siis lain päämäärä, ei suinkaan loppu. Kuinka väärässä Luther onkaan!

Galatalaiskirjeen surullisessa teoksessaan Luther esittää aivan pokkana, että Kristuksessa Mooses lakeinensa, ympärileikkauksineen, uhreinensa, sapatteinensa ja profeettoinensa on lakkautettu. Missä kohtaa Raamattua näin sanotaan?

Luther ei nähnyt mitään positiivista Toorassa. Hänelle laki, Mooses, profeetat, synti ja kuolema olivat yksi ja sama asia. Kristuksessa lailla, synnillä ja kuolemalla ei ollut enää mitään valtaa meihin. Tyypillinen antinomistinen asenne täten Lutherilla. Laki niputetaan kätevästi yhteen synnin ja kuoleman kanssa. Sama asenne on nähtävissä muissakin Lutherin kirjoituksissa.

Mitä Luther ajatteli sapatista? Ehkä aiheellista on katsoa mitä Luther kirjoittaa sapatista Suuressa Katekismuksessa.

”Jumala on Vanhassa testamentissa erottanut ja määrännyt seitsemännen päivän lepoa varten ja käskenyt pitää sen kaikkia muita päiviä pyhempänä. Mikäli tämä käsky otetaan ulkoisen levon kannalta, se on annettu pelkästään juutalaisille.”

Luther täten aivan pokkana esittää, että kymmenen käskyä on pelkästään juutalaisille. Suuri uskonpuhdistaja, armoitettu teologian tohtori ja kallis oppi-isä esittää täten, että kymmenen käskyä on vain juutalaisille.

”Edellisen vuoksi tämä käsky ei sananmukaisesti ottaen koske lainkaan meitä kristittyjä, sillä se on muiden Vanhan testamentin säädösten tavoin jotain täysin ulkoista, tiettyihin menettelyihin, henkilöihin, aikoihin ja paikkoihin sidottua, mistä kaikesta Kristus nyt on päästänyt meidät vapaiksi.”

Eli siis Lutherin mukaan kymmenen käskyä on jotakin, josta Kristus on päästänyt meidät vapaaksi. Eli siis kymmenen käskyä Lutherin mukaan ei koske meitä kristittyjä.

”Vanhastaan sitä varten onkin varattu sunnuntai ja siinä on myös pysyttävä, jotta se tapahtuisi kaikkien hyväksymässä järjestyksessä eikä kukaan aiheuttaisi epäjärjestystä tarpeettomilla uudistuksilla.”

Luther täten, suuri uskonpuhdistaja, vetoaa katolisen kirkon traditioon pyhittää sunnuntai, sen sijaan, että vetoaisi Raamattuun.

Seuraavaksi Luther esittää, että sunnuntain pyhittämisessä oleellista on levon sijaan pyhittäminen. Mutta jos me seuraamme Raamatun käskyä, niin Raamatun käsky on pyhittää sapatti, eikä sunnuntaita. Joten kaikki puhe sunnuntain pyhittämisestä on täysin turhaa ja epäraamatullista.

Toisaalla Luther kirjoitaa ”Meille kristityille tulee siis joka päivän olla sapatti.” Eli siis jokainen päivä on sapatti, jokaisena päivänä tulee levätä työstä, eli siis kristitty ei saa tehdä palkkatyötä laisinkaan, vaan tulee levätä 24/7?

Luther on sapatin suhteen sekaisin kuin seinäkello. Että tulee levätä jokaisena päivänä? Että jokainen päivä on pyhitettävä? Pyhittäminen tarkoittaa erottamista. Miten on mahdollista eroittaa jokainen päivä Herralle?

Huomaamme täten, että Luther ei vedotessaan sunnuntain pyhittämiseen kertaakaan vedonnut Raamatun sanaan, vaan katolisen kirkon traditioon. Lutherille sapatin viettäminen olisi merkinnyt juutalaisten tapojen noudattamista, joiden parissa Luther ei halunnut viettää aikaa. Lutherin mielessä Jumala oli hylännyt juutalaiset, juutalaiset olivat kirottuja ja Jumala ei enää millään tasolla siunannut omaisuuskansaansa juutalaisia. Lutherille täten sapatti oli täysin merkityksetön.

Mutta kuten luemme Raamatustamme, kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8), ja Jesaja kirjoittaa, että lopun aikoina kaikki liha tulee sapatinpäivänä kumartamaan Jehovaa (Jes. 66:23). Lutherilla ei ole ainuttakaan jaetta esittää Raamatusta, jossa sunnuntaita kutsuttaisiin pyhäpäiväksi. Luther ei kykene esittämään ainuttakaan jaetta Raamatusta, jossa sapatti olisi uudessa liitossa kumottu. Luther oli oman aikansa lapsi. Hän oli toki suuri uskonpuhdistaja, mutta siitä huolimatta armoton antisemitisti ja antinomismi. Luther ei nähnyt mitään positiivista Toorassa, Jumalan pyhässä laissa. Lutherille sapatti merkitsi vain ja ainoastaan juutalaisten tapoja, jotka on uudessa liitossa kumottu. Kuinka väärässä suuri uskonpuhdistaja olikaan. Sapatti on pyhä luomisesta alkaen, eikä suuri uskonpuhdistaja voi tätä asiaa muuttaa miksikään.

”Mitä sitten on sanottava sunnuntain vietosta ja muista vastaavista kirkkotavoista? Tähän meikäläiset vastaavat, että piispat ja papit ovat oikeutettuja asettamaan säädöksiä, jotta kaikki kirkossa tapahtuisi järjestyksessä, ei kuitenkaan siinä tarkoituksessa, että me näin sovittaisimme synnit tai että omattunnot velvoitettaisiin uskomaan, että ne ovat välttämättömiä jumalanpalveluksen muotoja.” (Augsburgin tunnustus)

”Sanotunlaisia ovat säännökset sunnuntain, pääsiäisen, helluntain ja vastaavien juhlapäivien ja kirkkotapojen pitämisestä. Ne, jotka väittävät, että Herran päivän vietto on kirkon auktoriteetin perusteella välttämättömänä asetettu sapatin vieton sijalle, ovat väärässä. Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko. Evankeliumin ilmoittamisen jälkeen voidaan kaikki Mooseksen lain seremoniat jättää huomiotta.” (Ibid.)

Luterilaisen kirkon pyhissä tunnustuskirjoissa tässä sanotaan, että ”piispat ja papit ovat oikeutettuja asettamaan säädöksiä, jotta kaikki kirkossa tapahtuisi järjestyksessä” … Eli siis luterilaiset pyhissä tunnustuskirjoissaan ovat sitä mieltä, että kirkko saa omasta päästään säätää mitä säädöksiä haluaa. Aika kaukana on tällainen ajatus Lutherin opettamasta Sola Scriptura periatteesta.

Tunnustuskirjoissa sanotaan, että Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko. Kiinnostaisi tietää, missä kohtaa Raamattua näin sanotaan. Samoin tässä sanotaan, että evankeliumin ilmoittamisen jälkeen voidaan kaikki Mooseksen lain seremoniat jättää huomiotta. Epäselvää on, mikä Toorassa on Mooseksen lain seremoniata, ja mikä jotakin muuta. Millä perusteella sapattikäsky on ilmiselvästi seremoniasäädös, eikä moraalisäädös? Millä kriteereillä päätetään, mikä käsky on seremoniasäädös ja mikä moraalisäädös? Tunnustuskirjat eivät kerro.

Joten Luther ja tunnustuskirjat erehtyvät suuresti, esittäessään, että uudessa liitossa sapatti on kumottu. Sapattikäsky on yksi käsky kymmenestä käskystä, ja jopa Luther itse on sitä mieltä, että kymmenen käskyä on voimassa uudessa liitossa. Täten on täysin järjenvastaista esittää, että uudessa liitossa sapatti olisi kumottu. Päätämme täten, että Luther on sapatista puheen ollen pihalla kuin lumiukko.