Paavali ja sapatti

Mitä Jumalan apostoli Paavali opetti sapatista? On harmittava tosiasia, että Paavali ei suoraan käske uuden liiton uskovia pyhittämään sapatinpäivää. Mutta miksi hänen pitäisi? Miksi toistaa Uudessa testamentissa käsky, joka on kyllin selvästi annettu moneen kertaan Vanhassa testamentissa (2. Moos. 20:8-11, 2. Moos. 31:13-17, 2. Moos. 23:12, 5. Moos. 5:13-14)? Monet kristityt sanovat, että Paavali ei käske meidän pyhittää sapatinpäivää. Mutta kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, eikä kukaan kristitty kuvittele, että uudessa liitossa kymmenen käskyä olisi kumottu.

Paavali oli juutalainen. Hän ei koskaan kääntynyt kristityksi, ei koskaan kääntynyt mihinkään toiseen uskontoon. Hän julistaa oikeuden edessä olevansa juutalainen:

”Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.” (Fil. 3:4-6)

”Niin Paavali sanoi: ”Minä olen juutalainen mies, Tarson, tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyydän sinua, salli minun puhua kansalle”.” (Apt. 21:39)

”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.” (Apt. 22:3)

”Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”.” (Apt. 23:6)

”He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena.” (Apt. 26:5)

”Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: ”Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia”.” (Apt. 16:20,21)

Paavali siis tuomioistuimen edessä julistaa olevansa juutalainen, jopa fariseus. Missään kohtaa Uutta testamenttia ei paavali kerro luopuneensa juutalaisuudesta. Juutalaisuus oli Paavalin uskonto, ja hän julistaa jopa olevansa fariseus. On täysin mahdotonta kuvitella Paavalia julistamassa evankeliumia sununtaina kirkossa, Apostolien tekojen mukaan Paavali aloitti saarnansa aina synagoogassa sapattina:

”Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat.” (Apt. 13:14)

”Kun Paavali ja Barnabas lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina. Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi kuulemaan Herran sanaa.” (Apt. 13:42,44)

”Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: ”Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus”.” (Apt. 17:1-3)

”Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.” (Apt. 18:4)

Paavali täten Raamatun mukaan aloitti saarnansa aina synagoogassa sapattina, julisti Toorasta, Profeetoista ja Kirjoituksista, että Jeesus on Messias. Hän oli ja pysyi juutalaisena. Koska hän oli kuolemaansa asti oman todistuksensa mukaan juutalainen, hän tietenkin pyhitti sapatinpäivän, kuten kymmenessä käskyssä käsketään. Minun mielestäni todistustaakka on niillä uskovilla, jotka sanovat Paavalin kääntyneen kristityksi ja pyhittäneen sunnuntain. Missä kohtaa Raamattua kerrotaan pyhästä kokouksesta sunnuntaina? Vastaus on jyrkkä ei missään kohtaa. Missä kohtaa Paavali puhuu sanaakaan sunnuntaista? Vastaus on, ei missään kohtaa.

Uudessa testamentissa sunnuntai toki mainitaan Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä evankeliumeissa, mutta missään kohtaa ei kerrota kenenkään koskaan pyhittäneen sunnuntaita. Apostolien teoissa kerrotaan tasan yhden kerran kokouksesta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, jakeessa Apt. 20:7. Kyse oli Paavalin läksiäisistä, joka seuraavana päivänä oli matkustamassa pois. Missään kohtaa ei sanota, että kyseinen päivä olisi ollut pyhäpäivä. Samoin apostoli Paavali mainitsee viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain, ohimennen jakeesssa 1. Kor. 16:2. Tässä hän käskee laittamaan rahaa kukin kotonaan (alkukielen mukaan) syrjään keräystä varten. Juutalaiset eivät käsitelleet eivätkä käsittele rahaa sapattina. Siksi on merkittävä, että tässä kohtaa rahaa käsketään laittamaan syrjään viikon ensimmäisenä päivänä, koska sapattina ei rahaa saanut käsitellä. Emme täten näiden jakeiden perusteella voi päätellä, että sunnuntai olisi kenellekään apostolille ollut pyhäpäivä.

Kuten olemme todenneet, Paavali oli juutalainen, joka pyhitti Vanhan testamentin käskyn mukaan aina sapatinpäivän, ei koskaan sunnuntaita. Jokaiselle juutalaiselle Paavalin aikaan oli täysin päivänselvää, että sapatti on pyhäpäivä – että sunnuntai olisi nyt pyhäpäivä, siitä emme lue mistään kohtaa Raamattua. 1. Kor. 11:1 Paavali käskee meitä uuden liiton uskovia olemaan hänen seuraajiaan, kuten hän on Kristuksen seuraaja. Joten jos kerran Paavali pyhitti sapatinpäivän, eikö meidänkin pitäisi?

Paavalin kirjeissä on muutama jae, joita käytetään meitä sapatisteja vastaan. Ensimmäinen on Paavalin kirjeestä kolossalaisille:

”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16-17)

Katsotaan ensin tätä vanhaa käännöstä, mitä tässä sanotaan. Paavali kirjoitaa, että älkää antako kenenkään tuomita näistä asioista, hän ei sano, että syökää mitä tahansa ja pyhittäkää mikä päivä huvittaa. Joten jo pelkän käännöksen perusteella Paavali ei tässä sano, että sunnuntai on nyt pyhäpäivä ja sapatti on kumottu.

On kuitenkin paikallaan tässä tapauksessa tutkia alkukieltä. Kreikassa ei ole sanaa ”vain”, ei sanota, että nämä ovat vain tulevaisten varjo, vaan voimme tulkita, että nämä ovat todellakin tulevaisten varjo, varjo tässä kontekstissa ei ole mikään huono asia, vaan sapatti on todellakin tulevan tuhatvuotisen sapatinlevon varjo. Myös viimeinen virke on suspekti, siinä ei sanota sanaakaan mistään todellisuudesta (kuten uudessa käännöksessä), eikä tässä virkkeessä ole lainkaan olla-verbiä. Kun luemme molemmat jakeet kreikasta ja ymmärrämme, että molemmat jakeet ovat yksi pitkä virke, Paavali tässä sanoo, että ”Älköön kukaan tuomitko teitä [näistä asioista], paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali täten sanoo, että ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa tuomita näistä asioista, hän ei sano, että pyhittäkää mikä päivä huvittaa.

Toinen jae, jota usein lainataan Paavalilta on Room. 14:5:

”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.”

Huomatkaa, että Paavali ei tässä sano, että toinen pyhittää yhden päivän, toinen toisen… Paavali puhuu eri päivien pitämisenä hyvinä. Mistä päivistä Paavali puhuu? Heti seuraavassa jakeessa puhutaan syömisestä, joten mahdollisesti Paavali tässä puhuu paastopäivistä, joista Raamatussa ei ole mitään käskyä. Koko luvun Room. 14 konteksti paljastuu ensimmäisestä jakeesta ”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Konteksti on täten adiofora, mielipiteen alaiset asiat. Mikä päivä tulee pyhittää Herralle, ei ole mielipidekysymys. Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8). Ei täten ole mahdollista, että Paavali tässä ohimennnen sivulauseessa kumoaa sapatin, yhden käskyn kymmenestä käskystä.

Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa:

“Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi jotain pakanoiden juttuja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

Päätämme täten, että Paavali oli juutalainen, joka pyhitti sapatinpäivän, opetti, että me vahvistamme Tooran (Room. 3:31), piti Tooraa pyhänä, vanhurskaana ja hyvänä (Room. 7:12), joka ei koskaan opetuksissaan kumonnut sapattia, vaan päinvastoin vahvisti sen. Paavali, kuten ei Jeesuskaan, ei koskaan opettanut meitä pyhittämään sunnuntaita. Jos niin ihmeellinen asia tapahtui, että juutalaisille niin rakas sapatti kumottiin ja korvattiin sunnuntailla, Paavali ei tiennyt siitä mitään. Kuten sanoin, todistustaakka on niillä, jotka opettavat, että sunnuntai on nyt sapatin sijaan pyhäpäivä. Ja lupaan edelleen tuhat taalaa niille, jotka voivat osoittaa Uuden testamentin kirjoituksista, että sunnuntai on nyt sapatin sijaan pyhäpäivä. Shabbat shalom!