Minkä päivän alkuseurakunta pyhitti? Pyhittivätkö he sapatin vai sunnuntain? Raamatusta vastaus on täysin selvä, Jeesus, opetuslapset, apostolit ja Paavali olivat kaikki juutalaisia, joiden oli täysin luonnollista pyhittää sapatinpäivä synagoogassa.
”Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.” (Lk. 4:16)
”Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat.” (Apt. 13:14)
”Kun Paavali ja Barnabas lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina. Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi kuulemaan Herran sanaa.” (Apt. 13:42,44)
”Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.” (Apt. 16:13)
”Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista,” (Apt. 17:1,2)
”Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.” (Apt. 18:4)
Huomaamme siis, että alkuseurakunta kokoontui säännöllisesti sapattina synagoogassa. Pyhittivätkö he koskaan sunnuntaita? Raamatussa on tasan yksi jae, jossa kerrotaan kokouksesta sunnuntaina:
”Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.” (Apt. 20:7)
Sanotaanko tässä, että Paavali ja kumppanit pyhittivät kyseisen päivän? Oliko kyse sunnuntaijumalanpalveluksesta? Teksti kertoo syyn tälle kokoukselle – Paavali oli seuraavan päivänä lähdössä matkalle, joten kyse oli Paavali läksiäisistä. Missään kohtaa tekstiä ei anneta ymmärtää, että alkuseurakunta olisi pyhittänyt kyseisen päivän.
Jos Raamatun todistus on näin selvä, miksi kristityistä suurin osa pyhittää sunnuntain? He vetoavat kirkkoisiin, jotka omalla auktoriteetillaan siirsivät sapatin pyhyyden sunnuntaille. Alkuseurakunta pyhitti sapatinpäivän vielä muutaman vuosisadan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Vasta vuonna 321 Konstantinus, Rooman ensimmäinen kristitty keisari, julisti sunnuntain pyhäpäiväksi. Jo ennen Konstantinusta muutamat kirkkoisät kehottivat seurakuntaa pyhittämään sunnuntain. Toiselta vuosisadalta peräisin olevassa Barnabaan kirjeessä sanotaan: ”Sen vuoksi vietämmekin iloiten kahdeksatta päivää, jona Jeesus nousi kuolleista!” Kirkkoisä Ignatios kirjoittaa noin vuonna 100, että ”ne, jotka elivät vanhan järjestyksen mukaan, tulivat uuteen toivoon eivätkä enää pitäneet sapattia, vaan elivät ottaen vaarin Herran päivästä … jolloin meillekin elämä koitti hänen ja hänen kuolemansa kautta”. Justinos Marttyyri (100-165) kertoi kristittyjen kokoontuvan yhteen sunnuntaisin, ”koska Jeesus, meidän Vapahtajamme, nousi ylös tuona päivänä”.
Huomaamme siis, että kristikunta jo varhain luopui enemmän tai vähemmän sapatista ja pyhitti sen sijaan sunnuntain. Mutta meidän tulee olla tarkkoja siinä, että kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, eikä Raamatussa ole ainuttakaan käskyä pyhittää sunnuntai, eikä Raamatussa missään kohtaa kerrota kenenkään apostolin koskaan pyhittäneen sunnuntaita. Luther vetoaa Katekismuksessaan katolisen kirkon traditioon, ei Raamattuun, perustellessaan sunnuntain pitämistä lepopäivänä. Voit lukea protestanttien kirjoituksia sunnuntaista, eikä yksikään heistä kykene Raamatusta löytämään ainuttakaan perustetta sunnuntain pyhittämiselle. Jos alkuseurakunta, Raamatun apostolit ja Paavali, todellakin pyhittivät sapatin sijaan sunnuntain, miksi Raamatussa ei ole tästä ainuttakaan mainintaa? Ottaen huomioon, kuin tärkeä sapatti oli ja on juutalaisille, miksi apostolit eivät Raamatussa käy tästä aiheesta mitään keskustelua? Jos apostolit olisivat pyhittäneet sapatin sijaan sunnuntain, se olisi aiheuttanut myrskyn juutalaisissa seurakuntalaisissa, ja lukisimme tästä Raamatustamme. Ainoa looginen johtopäätös on, että alkuseurakunta ei pyhittänyt sunnuntaita, vaan lepäsi sapatinpäivänä kymmenen käskyn mukaan.
Tulisiko meidän pyhittää sunnuntai vain siksi, että muutamat kirkkoisät opettivat meitä pyhittämään sapatin sijaan sunnuntain? Vai tulisiko Raamatun sanan olla meidän ylin auktoriteettimme? Jos seuraamme Raamatun sanaa yli kirkkoisien kirjoitusten, tällöin me pyhitämme sapatinpäivän, viikon seitsemännen päivän, jonka Jumala siunasi ja pyhitti jo luomisviikolla (1. Moos. 2:2-3). Shabbat shalom!