Sapatti on pyhä
“Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” (1. Moos. 2:1-3)
Sapatti on ensimmäinen asia, jonka Jumala siunaa ja pyhittää. Täten sapatti on siunattu ikuisesti, sillä Raamattu kertoo meille, että se, minkä Jumala siunaa, on siunattu ikuisesti. “Sillä mitä sinä, Herra, siunaat, se on oleva siunattu iäti.” (1. Aik. 17:27)
Sapatti täten, on siunattu ikuisesti. Sapattia ei ole kumottu, eikä sitä ole siirretty, vaan sapatti on viikon seitsemäs päivä, ikuisesti pyhä. Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä: “Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8-11)
Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä luomisviikon muistoksi. Sapatti on pyhä luomisesta lähtien. Mutta milloin on sapatti, mikä päivä viikosta meidän tulee pyhittää? Meidän kalenterissamme sapatti on viikon seitsemäs päivä, aika perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. Tämän tiedämme varmuudella, sillä eräämaavaelluksen aikana Jumala sanoi israelilaisille, että huomenna on sapatti (2. Moos. 16:23). Jumala siis itse kertoi israelilaisille, milloin sapatti on, ja juutalaiset ovat sapattia viettäneet siitä asti tunnollisesti halki vuosituhansien. Tiedämme täten varmuudella, että sapatti on meidän kalenterissamme perjantai auringonlaskusta lauantai auringonlaskuun. Heprealaisessa ajattelussa ja Raamatussa päivä alkaa illasta (“Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä” (1. Moos. 1:31)). Täten sapatin ajankohdasta ei ole mitään kysymystä.
Miten sapattia tulee viettää? Raamatussa sanotaan ainoastaan, että sapattina on pidettävä pyhä kokous ja se on levon päivä, jolloin ei saa tehdä mitään työtä. Varsin helppoa täten – sapattina levätään kaikesta työstä! Modernin rabbiinisen juutalaisuuden rabbit määräävät 39 kategoriaa työtä, jota ei saa tehdä sapattina. Huomaamme kuitenkin, että Messiaamme Jeesus ei noudattanut näitä perinnäissääntöjä, vaan hän salli opetuslasten katkoa tähkäpäitä sapattina, käski miehen kantaa vuodettaan sapattina ja teki maan tomusta tahnan parantaakseen sokean miehen silmät. Täten voimme nämä rabbien perinnäissäännöt jättää omaan arvoonsa.
Sapatti on levon päivä ja kukin lepää sapattina niin kuin parhaakseen näkee. Sapattina ei tarvitse murehtia siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, sapatti on suuri juhlapäivä. Jesaja kirjoittaa meille sapatista: “Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.” (Jes. 58:13-14)
Kun me sapattina kokoonnumme pyhään sapattikokoukseen, me vietämme suurta ilon, rauhan ja levon päivää Jumalan kunniaksi. Silloin me emme murehdi siitä, mitä saa tai ei saa sapattina tehdä, vaan me lepäämme, syömme, juomme ja iloitsemme Herran edessä. Tällöin sapatti on todellakin suuri juhlapäivä. Sapatti on vähän kuin joulu, paitsi kerran viikossa. Kuka murehtii joulupäivänä siitä, mitä saa tai ei saa tehdä? Aivan, ei kukaan. Samoin on sapatin laita. Jotkut kristityt esittävät, että sapatti korvattiin sunnuntailla. Jeesus kuulemma kumosi sapatin ja asetti sapatin sijaan pyhäpäiväksi sunnuntain. Tällaisesta emme lue mistään kohtaa Raamattuamme. Raamatussa profeetat eivät puhu sanaakaan sunnuntaista, eikä Uudessa testamentissa sunnuntaita kutsuta kertaakaan pyhäpäiväksi tai lepopäiväksi. Profeetat julistavat, että lopun aikoina kaikki liha tulee sapatinpäivänä kumartamaan Herraa (Jes. 66:23). Jesajan mukaan sapatti on myös pakanoita varten (Jes. 56:3-8).
Sapatti täten, on suuri ilon, levon ja rauhan päivä. Sapatinpäivänä on pidettävä pyhä kokous (3. Moos. 23:3). Sapatinpäivänä täten me pidämme pyhän kokouksen, johon sinä olet sydämellisesti tervetullut! Sapattikokouksemme löydät sivuston etusivulta. Shabbat shalom, sapatin rauhaa!
Jeesus ja sapatti
”Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” (Joh. 5:18)
Kristikunnasta osa uskoo vakaasti, että Jeesus kumosi sapatin. Jeesus siis heidän mukaansa kumosi yhden käskyn kymmenestä käskystä tuosta vain, ohi mennen, perustelematta asiaansa mitenkään. Ottaen huomioon, kuin tärkeä asia sapatti oli ja on juutalaisille, on täysin mahdotonta, että Jeesus olisi kumonnut sapatin aiheuttamatta myrskyä juutalaisten keskuudessa. Toorassa sanotaan, että kukaan ei saa lisätä mitään Tooran sanoihin tai ottaa niistä mitään pois (5. Moos. 12:32). Jos Jeesus olisi kumonnut sapattikäskyn, yhden käskyn kymmenestä käskystä, hän olisi tehnyt syntiä, eikä olisi voinut olla Israelin Messias, virheetön karitsa, synnitön uhri meidän syntiemme puolesta.
Jeesus itse sanoo vuorisaarnassa, että hän ei tullut kumoamaan lakia:
”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Mt. 5:17-19)
Valehteliko Jeesus? Liioitteliko hän? Miten on mahdollista, että Jeesus itse sanoo, että ei tullut kumoamaan lakia, mutta kuitenkin kumosi sapattikäskyn? Miten tulkitsemme yllä lainatut Johanneksen sanat? Eikö tässä sanota aivan suoraan, että Jeesus kumosi sapatin? Kun otamme huomioon kontekstin, on täysin selvää, että kyse oli juutalaisten syytöksestä – juutalaiset itse uskoivat, että Jeesus kumosi sapatin, mutta todellisuudessa Jeesus ei kumonnut laista pienintäkään piirtoa.
”Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: ”Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?” Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?” Ja hän sanoi heille: ”Ihmisen Poika on sapatin herra”.” (Lk. 6:1-5)
Jotkut kristityt opettavat, että opetuslapset rikkoivat sapattina sapattikäskyä katkomalla tähkäpäitä, mikä ei ollut sapattina sallittua, mutta koska Jeesus tässä julistaa olevansa sapatin Herra, hän sai kumota sapatin. Kuten yllä totesimme, Jeesus itse sanoo, että hän ei tullut kumoamaan lakia. Jeesus oli juutalainen rabbi, joka tunsi Tooran etu- ja takaperin. Missään kohtaa Tooraa ei kielletä katkomasta sapattina tähkäpäitä. Työn tekeminen, tulen sytyttäminen, ostaminen ja myyminen ja raskaiden taakkojen kantaminen oli sapattina kiellettyä Tooran mukaan. Fariseukset olivat keksineet omasta päästään 39 kategoriaa työtä, joka oli kiellettyä. Tähkäpäiden katkominen kuului näihin kategorioihin. Joten opetuslapset rikkoivat toiminnallaan fariseusten perinnäissääntöä, mutta Tooran käskyä he eivät rikkoneet. Että Jeesus julistaa olevansa sapatin Herra, ei ole mielekästä, jos hän kerran kumosi sapatin. Miksi julistaa olevansa kumoton instituution Herra? Toteamme siis, että Jeesus oli ja on edelleen sapatin Herra. Se tarkoittaa, että hän ei kumonnut sapattia, vaan vahvisti sen. Sapattina me Jeesukseen Vapahtajana uskovat muistamme Jeesuksen sovitustyötä. Jeesus sanoo olevansa sapatin Herra, hän ei julista olevansa sunnuntain Herra.
Jeesus käski parantamansa miehen ottaa vuoteensa ja kävellä, mutta se päivä oli sapatti (Joh. 5:2-16). Fariseukset jälleen syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta. Huomaamme tässä saman kuin tähkäpäiden katkomisen tapauksessa – Jeesus vähät välitti fariseusten perinnäissäännöistä ja heidän lain tulkinnastaan. Jeesus oli sapatin Herra ja tiesi tasan tarkkaan, mitä Tooran mukaan sapattina sai tehdä. Parannetun miehen ainoa maanpäällinen omaisuus oli hänen vuode, todennäköisesti jonkinnäköinen matto, jonka saattoi kääriä kasaan. Tämä mieskö ei olisi saanut sapattina liikkua paikasta toiseen ja kantaa vuodettaan? Jeesuksen tulkinta sapattisäädöksistä oli liberaalimpi kuin fariseuksilla, Jeesus oli oman aikansa radikaali. Mutta huomaamme, että missään kohtaa Jeesus ei kumonnut kymmentä käskyä, hän ei kumonnut sapattia, eikä puhunut sunnuntaista sanaakaan.
Jeesus sapattina teki syljestä ja mullasta tahnan, jolla hän paransi sokeana syntyneen silmät, niin että tämä näki (Joh. 9). Jälleen kerran fariseukset raivostuivat, he sanoivat, että tämä mies ei voi olla Jumalasta, koska ei pidä sapattia. Sapattinako ei saisi parantaa? Ei saa tehdä tahnaa, jotta saisi syntymästään saakka sokeana syntyneen miehen tulla näkeväksi? Toistan minkä olen jo sanonut, Jeesus vähät välitti fariseusten lain tulkinnasta, mutta hän itse piti sapatin, eikä rikkonut ainuttakaan Tooran pyhää käskyä.
Kun minä luin Raamatustani muutama vuosi sitten, että meidän tulee pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8), en tiennyt, miten sapattia tulisi viettää. Niinpä googlasin ja löysin juutalaisen Chabad järjestön nettisivut, jossa oli kasapäin ohjeita sapatin oikeaan viettämiseen ja myös edellä mainitut 39 kategoriaa työtä, jota ei saanut sapattina tehdä. Niinpä en sapattina tehnyt muistiinpanoja, en kirjoittanut, en keittänyt kahvia, en paahtanut paahtoleipää, söin pelkkää kylmää ruokaa, en napsutellut valokatkaisijaa enkä käyttänyt tietokonetta, kännykkää tai mitään muuta sähkölaitetta. Kyllähän se levosta kävi, mutta kaikki tämä oli täysin turhaa. Koska Jeesus ei välittänyt fariseusten perinnäissäännöistä, miksi meidän pitäisi?
Jeesus opetti, että sapattin saa tehdä hyvää, saa nostaa lampaan kaivosta ja saa parantaa sairaan (Mt. 12:10-13). Tätä Mestarimme Jeesuksen esimerkkiä olen itse seurannut ja olen muun muassa korjannut autoa sapattina, jotta pääse pyhään sapattikokoukseen. Jeesus opetti, että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten (Mk. 2:27). Huomatkaa, mitä Jeesus sanoo. Hän sanoo, että sapatti on ihmistä varten. Hän ei sano, että sapatti oli ihmistä varten, eikä hän sano, että sapatti on juutalaista varten, vaan että sapatti on ihmistä (ἄνθρωπον) varten. Jeesus ei sano, että sunnuntai on nyt ihmistä varten, sapatti on kumottu. Lupaan tuhat taalaa sille, joka pystyy Raamatusta osoittamaan, että sunnuntai on nyt pyhäpäivä. Sanoessaan, että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten, Jeesus korostaa sapatin merkitystä – sapatti on Jumalan lahja meille ihmisille. Sapattina ei ole kyse siitä, mitä me teemme Jumalalle, vaan mitä Jumala tekee meille. Me kaikki tarvitsemme lepoa. Sapatti on lepopäivä. Sapattina, kerran viikossa, lepäämme kaikesta työstä. Mutta sapatti on enemmän kuin vain lepoa – se on suuri juhlapäivä:
”Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.” (Jes. 58:13-14)
Miettikää kuinka fantastista on, että Jumala on meille antanut armossaan suuren juhlapäivän juhlittavaksi kerran viikossa! Se on vähän sama kuin jos kristityt viettäisivät joulua kerran viikossa. Suurena juhlapäivänä syömme ja juomme hyvin, emmekä ole pätkääkään huolissaan siitä, mitä saa ja ei saa tehdä. Sapatti on ihmistä varten.
”Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.” (Lk. 4:16)
Jeesus itse vietti sapattia synagoogassa. Jos Jeesus olisi kumonnut sapatin, miksi hän ei viettänyt sunnuntaita ja opettanut opetuslapsiaan pyhittämään sunnuntain? Jos sapatti, joka oli niin tärkeä juutalaisille, kumottiin, miksi Jeesus ei mainitse sanallakaan sunnuntaita, joka nyt on korvannut sapatin? Paavali kirjoittaa, että meidän tulee olla hänen seuraajiaan, kuten hän on Kristuksen seuraaja (1. Kor. 11:1). Monilla nuorilla on ranneke, jossa lukee WWJD – What Would Jesus Do – eli että mitä Jeesus tekisi. Jeesus pyhitti sapatinpäivän kymmenen käskyn mukaan. Jos me olemme Jeesuksen seuraajia, eikö silloin ole vain paikallaan tehdä mitä hän teki ja pyhittää sapatinpäivä?
Päätämme siis, että Jeesus itse pyhitti sapatin, hän opetti tekemään hyvää sapattina ja korosti, että sapatti on ihmistä varten. Jeesus missään kohtaa ei kumonnut sapattia, mutta fariseusten tarkoista sapattisäädöksistä hän oli jyrkästi eri mieltä. Koska Mestarimme pyhitti sapatin, on vain kohdallaan, että mekin pyhitämme sapatin. Shabbat Shalom!
Paavali ja sapatti
Mitä Jumalan apostoli Paavali opetti sapatista? On harmittava tosiasia, että Paavali ei suoraan käske uuden liiton uskovia pyhittämään sapatinpäivää. Mutta miksi hänen pitäisi? Miksi toistaa Uudessa testamentissa käsky, joka on kyllin selvästi annettu moneen kertaan Vanhassa testamentissa (2. Moos. 20:8-11, 2. Moos. 31:13-17, 2. Moos. 23:12, 5. Moos. 5:13-14)? Monet kristityt sanovat, että Paavali ei käske meidän pyhittää sapatinpäivää. Mutta kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä, eikä kukaan kristitty kuvittele, että uudessa liitossa kymmenen käskyä olisi kumottu.
Paavali oli juutalainen. Hän ei koskaan kääntynyt kristityksi, ei koskaan kääntynyt mihinkään toiseen uskontoon. Hän julistaa oikeuden edessä olevansa juutalainen:
”Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.” (Fil. 3:4-6)
”Niin Paavali sanoi: ”Minä olen juutalainen mies, Tarson, tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyydän sinua, salli minun puhua kansalle”.” (Apt. 21:39)
”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.” (Apt. 22:3)
”Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana”.” (Apt. 23:6)
”He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena.” (Apt. 26:5)
”Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: ”Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia”.” (Apt. 16:20,21)
Paavali siis tuomioistuimen edessä julistaa olevansa juutalainen, jopa fariseus. Missään kohtaa Uutta testamenttia ei paavali kerro luopuneensa juutalaisuudesta. Juutalaisuus oli Paavalin uskonto, ja hän julistaa jopa olevansa fariseus. On täysin mahdotonta kuvitella Paavalia julistamassa evankeliumia sununtaina kirkossa, Apostolien tekojen mukaan Paavali aloitti saarnansa aina synagoogassa sapattina:
”Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat.” (Apt. 13:14)
”Kun Paavali ja Barnabas lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina. Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi kuulemaan Herran sanaa.” (Apt. 13:42,44)
”Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: ”Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus”.” (Apt. 17:1-3)
”Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.” (Apt. 18:4)
Paavali täten Raamatun mukaan aloitti saarnansa aina synagoogassa sapattina, julisti Toorasta, Profeetoista ja Kirjoituksista, että Jeesus on Messias. Hän oli ja pysyi kuitenkin juutalaisena. Koska hän oli kuolemaansa asti oman todistuksensa mukaan juutalainen, hän tietenkin pyhitti sapatinpäivän, kuten kymmenessä käskyssä käsketään. Minun mielestäni todistustaakka on niillä uskovilla, jotka sanovat Paavalin kääntyneen kristityksi ja pyhittäneen sunnuntain. Missä kohtaa Raamattua kerrotaan pyhästä kokouksesta sunnuntaina? Vastaus on jyrkkä ei missään kohtaa. Missä kohtaa Paavali puhuu sanaakaan sunnuntaista? Vastaus on, ei missään kohtaa.
Uudessa testamentissa sunnuntai toki mainitaan Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä evankeliumeissa, mutta missään kohtaa ei kerrota kenenkään koskaan pyhittäneen sunnuntaita. Apostolien teoissa kerrotaan tasan yhden kerran kokouksesta sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, jakeessa Apt. 20:7. Kyse oli Paavalin läksiäisistä, joka seuraavana päivänä oli matkustamassa pois. Missään kohtaa ei sanota, että kyseinen päivä olisi ollut pyhäpäivä. Samoin apostoli Paavali mainitsee viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain, ohimennen jakeesssa 1. Kor. 16:2. Tässä hän käskee laittamaan rahaa kukin kotonaan (33/38 käännös kääntää ”kotonaan”, alkukielen mukaan pikemmin ”tykönään”) syrjään keräystä varten. Juutalaiset eivät käsitelleet eivätkä käsittele rahaa sapattina. Siksi on merkittävä tosiasia, että tässä kohtaa rahaa käsketään laittamaan syrjään viikon ensimmäisenä päivänä, koska sapattina ei rahaa saanut käsitellä. Emme täten näiden jakeiden perusteella voi päätellä, että sunnuntai olisi kenellekään apostolille ollut pyhäpäivä.
Kuten olemme todenneet, Paavali oli juutalainen, joka pyhitti Vanhan testamentin käskyn mukaan aina sapatinpäivän, ei koskaan sunnuntaita. Jokaiselle juutalaiselle Paavalin aikaan oli täysin päivänselvää, että sapatti on pyhäpäivä – että sunnuntai olisi nyt pyhäpäivä, siitä emme lue mistään kohtaa Raamattua. 1. Kor. 11:1 Paavali käskee meitä uuden liiton uskovia olemaan hänen seuraajiaan, kuten hän on Kristuksen seuraaja. Joten jos kerran Paavali pyhitti sapatinpäivän, eikö meidänkin pitäisi?
Paavalin kirjeissä on muutama jae, joita käytetään meitä sapatin viettäjiä vastaan. Ensimmäinen on Paavalin kirjeestä kolossalaisille:
”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16-17)
Katsotaan ensin tätä vanhaa käännöstä, mitä tässä sanotaan. Paavali kirjoitaa, että älkää antako kenenkään tuomita näistä asioista, hän ei sano, että syökää mitä tahansa ja pyhittäkää mikä päivä huvittaa. Joten jo pelkän käännöksen perusteella Paavali ei tässä sano, että sunnuntai on nyt pyhäpäivä ja sapatti on kumottu.
On kuitenkin paikallaan tässä tapauksessa tutkia alkukieltä. Kreikassa ei ole sanaa ”vain”, ei sanota, että nämä ovat vain tulevaisten varjo, vaan voimme tulkita, että nämä ovat todellakin tulevaisten varjo, varjo tässä kontekstissa ei ole mikään huono asia, vaan sapatti on todellakin tulevan tuhatvuotisen sapatinlevon varjo. Myös viimeinen virke on suspekti, siinä ei sanota sanaakaan mistään todellisuudesta (kuten uudessa käännöksessä), eikä tässä virkkeessä ole lainkaan olla-verbiä. Kun luemme molemmat jakeet kreikasta ja ymmärrämme, että molemmat jakeet ovat yksi pitkä virke, Paavali tässä sanoo, että ”Älköön kukaan tuomitko teitä [näistä asioista], paitsi Kristuksen ruumis.” Paavali täten sanoo, että ainoastaan Kristuksen ruumis, eli seurakunta, saa tuomita näistä asioista, hän ei sano, että pyhittäkää mikä päivä huvittaa.
Toinen jae, jota usein lainataan Paavalilta on Room. 14:5:
”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.”
Huomatkaa, että Paavali ei tässä sano, että toinen pyhittää yhden päivän, toinen toisen… Paavali puhuu eri päivien pitämisenä hyvinä. Mistä päivistä Paavali puhuu? Heti seuraavassa jakeessa puhutaan syömisestä, joten mahdollisesti Paavali tässä puhuu paastopäivistä, joista Raamatussa ei ole mitään käskyä. Koko luvun Room. 14 konteksti paljastuu ensimmäisestä jakeesta ”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Konteksti on täten adiofora, mielipiteen alaiset asiat. Mikä päivä tulee pyhittää Herralle, ei ole mielipidekysymys. Kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8). Ei täten ole mahdollista, että Paavali tässä ohimennnen sivulauseessa kumoaa sapatin, yhden käskyn kymmenestä käskystä.
Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa:
“Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)
Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi joitain pakanoiden menoja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita, he eivät voi olla jälleen kääntymässä näiden voimien puoleen, jos sillä tarkoitetaan sapattia ja muita Herran juhlapyhiä. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.
Päätämme täten, että Paavali oli juutalainen, joka pyhitti sapatinpäivän, opetti, että me vahvistamme Tooran (Room. 3:31), piti Tooraa pyhänä, vanhurskaana ja hyvänä (Room. 7:12), joka ei koskaan opetuksissaan kumonnut sapattia, vaan päinvastoin vahvisti sen. Paavali, kuten ei Jeesuskaan, ei koskaan opettanut meitä pyhittämään sunnuntaita. Jos niin ihmeellinen asia tapahtui, että juutalaisille niin rakas sapatti kumottiin ja korvattiin sunnuntailla, Paavali ei tiennyt siitä mitään. Kuten sanoin, todistustaakka on niillä, jotka opettavat, että sunnuntai on nyt sapatin sijaan pyhäpäivä. Ja lupaan edelleen tuhat taalaa niille, jotka voivat osoittaa Uuden testamentin kirjoituksista, että sunnuntai on nyt sapatin sijaan pyhäpäivä. Shabbat shalom!
Luther ja sapatti
”Laki oli Kristukseen asti, kuten Paavali sanoo ”Kristus on lain loppu” – joka kun hän tuli, Mooses lakkasi lakeinensa, ympärileikkauksinensa, uhreinensa, sapatteinensa ja profeettoinensa.” Martti Luther, Galatalaiskirjeen kommentaari
Room. 10:4 ei sano alkukielen mukaan, että Kristus on lain loppu, vaan että hän on lain τέλος, eli siis lain päämäärä, ei suinkaan loppu. Kuinka väärässä Luther onkaan!
Galatalaiskirjeen surullisessa teoksessaan Luther esittää aivan vakavasti, että Kristuksessa Mooses lakeinensa, ympärileikkauksineen, uhreinensa, sapatteinensa ja profeettoinensa on lakkautettu. Missä kohtaa Raamattua näin sanotaan?
Luther ei nähnyt mitään positiivista Toorassa. Hänelle laki, Mooses, profeetat, synti ja kuolema olivat yksi ja sama asia. Kristuksessa lailla, synnillä ja kuolemalla ei ollut enää mitään valtaa meihin. Tyypillinen antinomistinen asenne täten Lutherilla. Laki niputetaan kätevästi yhteen synnin ja kuoleman kanssa. Sama asenne on nähtävissä muissakin Lutherin kirjoituksissa.
Mitä Luther ajatteli sapatista? Ehkä aiheellista on katsoa mitä Luther kirjoittaa sapatista Suuressa Katekismuksessa.
”Jumala on Vanhassa testamentissa erottanut ja määrännyt seitsemännen päivän lepoa varten ja käskenyt pitää sen kaikkia muita päiviä pyhempänä. Mikäli tämä käsky otetaan ulkoisen levon kannalta, se on annettu pelkästään juutalaisille.”
Luther täten esittää, että kymmenen käskyä on pelkästään juutalaisille. Suuri uskonpuhdistaja, armoitettu teologian tohtori ja kallis oppi-isä esittää täten, että kymmenen käskyä on vain juutalaisille.
”Edellisen vuoksi tämä käsky ei sananmukaisesti ottaen koske lainkaan meitä kristittyjä, sillä se on muiden Vanhan testamentin säädösten tavoin jotain täysin ulkoista, tiettyihin menettelyihin, henkilöihin, aikoihin ja paikkoihin sidottua, mistä kaikesta Kristus nyt on päästänyt meidät vapaiksi.”
Eli siis Lutherin mukaan kymmenen käskyä on jotakin, josta Kristus on päästänyt meidät vapaaksi. Eli siis kymmenen käskyä Lutherin mukaan ei koske meitä kristittyjä.
”Vanhastaan sitä varten onkin varattu sunnuntai ja siinä on myös pysyttävä, jotta se tapahtuisi kaikkien hyväksymässä järjestyksessä eikä kukaan aiheuttaisi epäjärjestystä tarpeettomilla uudistuksilla.”
Luther täten, suuri uskonpuhdistaja, vetoaa katolisen kirkon traditioon pyhittää sunnuntai, sen sijaan, että vetoaisi Raamattuun.
Seuraavaksi Luther esittää, että sunnuntain pyhittämisessä oleellista on levon sijaan pyhittäminen. Mutta jos me seuraamme Raamatun käskyä, niin Raamatun käsky on pyhittää sapatti, eikä sunnuntaita. Joten kaikki puhe sunnuntain pyhittämisestä on täysin turhaa ja epäraamatullista.
Toisaalla Luther kirjoitaa ”Meille kristityille tulee siis joka päivän olla sapatti.” Eli siis jokainen päivä on sapatti, jokaisena päivänä tulee levätä työstä, eli siis kristitty ei saa tehdä palkkatyötä laisinkaan, vaan tulee levätä 24/7? Hepreassa pyhittämistä tarkoittava verbi tarkoittaa erottamista. Mikäli pyhitämme sapatin arkipäivistä, me erotamme sen päivän muista päivistä. Ei ole mahdollista erottaa jokaista päivää Herralle, eikä luonnollisesti lepääminen jokaisena viikonpäivänä ole mahdollista.
Huomaamme täten, että Luther ei vedotessaan sunnuntain pyhittämiseen kertaakaan vedonnut Raamatun sanaan, vaan katolisen kirkon traditioon. Lutherille sapatin viettäminen olisi merkinnyt juutalaisten tapojen noudattamista, joiden parissa Luther ei halunnut viettää aikaa. Lutherin mielessä Jumala oli hylännyt juutalaiset, juutalaiset olivat kirottuja ja Jumala ei enää millään tasolla siunannut omaisuuskansaansa juutalaisia. Lutherille täten sapatti oli täysin merkityksetön.
Mutta kuten luemme Raamatustamme, kymmenessä käskyssä meidän käsketään pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8), ja Jesaja kirjoittaa, että lopun aikoina kaikki liha tulee sapatinpäivänä kumartamaan Jehovaa (Jes. 66:23). Lutherilla ei ole ainuttakaan jaetta esittää Raamatusta, jossa sunnuntaita kutsuttaisiin pyhäpäiväksi. Luther ei kykene esittämään ainuttakaan jaetta Raamatusta, jossa sapatti olisi uudessa liitossa kumottu. Luther oli oman aikansa lapsi. Hän oli toki suuri uskonpuhdistaja, mutta siitä huolimatta armoton antisemitisti ja antinomismi. Luther ei nähnyt mitään positiivista Toorassa, Jumalan pyhässä laissa. Lutherille sapatti merkitsi vain ja ainoastaan juutalaisten tapoja, jotka on uudessa liitossa kumottu. Kuinka väärässä suuri uskonpuhdistaja olikaan. Sapatti on pyhä luomisesta alkaen, eikä suuri uskonpuhdistaja voi tätä asiaa muuttaa miksikään.
”Mitä sitten on sanottava sunnuntain vietosta ja muista vastaavista kirkkotavoista? Tähän meikäläiset vastaavat, että piispat ja papit ovat oikeutettuja asettamaan säädöksiä, jotta kaikki kirkossa tapahtuisi järjestyksessä, ei kuitenkaan siinä tarkoituksessa, että me näin sovittaisimme synnit tai että omattunnot velvoitettaisiin uskomaan, että ne ovat välttämättömiä jumalanpalveluksen muotoja.” (Augsburgin tunnustus)
”Sanotunlaisia ovat säännökset sunnuntain, pääsiäisen, helluntain ja vastaavien juhlapäivien ja kirkkotapojen pitämisestä. Ne, jotka väittävät, että Herran päivän vietto on kirkon auktoriteetin perusteella välttämättömänä asetettu sapatin vieton sijalle, ovat väärässä. Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko. Evankeliumin ilmoittamisen jälkeen voidaan kaikki Mooseksen lain seremoniat jättää huomiotta.” (Ibid.)
Luther tässä ottaa selvästi kantaan siihen katolilaisen kirkon väitteeseen, että kirkolla oli valta siirtää sapatin pyhyys sunnuntaille. Luther ei tällaista kirkon valtaa allekirjoita, ja siksi esittää, että sunnuntain pyhittäminen nousisi Raamatusta. Kuitenkin luterilaisen kirkon pyhissä tunnustuskirjoissa toisess kohtaa sanotaan, että ”piispat ja papit ovat oikeutettuja asettamaan säädöksiä, jotta kaikki kirkossa tapahtuisi järjestyksessä” … Eli siis luterilaiset pyhissä tunnustuskirjoissaan ovat sitä mieltä, että kirkolla on valta säätää asetuksia ohi Raamatun. Aika kaukana on tällainen ajatus Lutherin opettamasta Sola Scriptura periatteesta.
Tunnustuskirjoissa siis on selvä ristiriita, toisessa kohdassa sanotaan, että kirkko on kumonnut sapatin, toisessa kohdassa, että sapatin kumoaminen perustellaan yksin Raamatulla. Samoin tässä sanotaan, että evankeliumin ilmoittamisen jälkeen voidaan kaikki Mooseksen lain seremoniat jättää huomiotta. Epäselvää on, mikä Toorassa on Mooseksen lain seremoniata, ja mikä jotakin muuta. Millä perusteella sapattikäsky on ilmiselvästi seremoniasäädös, eikä moraalisäädös? Millä kriteereillä päätetään, mikä käsky on seremoniasäädös ja mikä moraalisäädös? Tunnustuskirjat eivät kerro.
Joten Luther ja tunnustuskirjat erehtyvät suuresti, esittäessään, että uudessa liitossa sapatti on kumottu. Sapattikäsky on yksi käsky kymmenestä käskystä, ja jopa Luther itse on sitä mieltä, että kymmenen käskyä on voimassa uudessa liitossa. Täten on vähintäänkin kyseenalaista esittää, että uudessa liitossa sapatti olisi kumottu. Päätämme täten, että Luther on sapatista puheen ollen pahasti väärässä ja täysin eksyksissä.
Antisemitismin lyhyt historia
Konstantinus Suuri kirjoittaa pääsiäisestä seuraavasti:
”Alkuun päätimme, että ei ole sopivaa seurata juutalaisten tapoja tämän pyhän juhlan suhteen, koska heidän kätensä ovat rikoksen tahraamat, näiden kirottujen miesten mielet ovat sokaistut. Täten älköön meillä olko mitään yhteistä juutalaisten kanssa, jotka ovat vihollisiamme. Varokaamme täten kaikkea yhteistä tämän pahan tien kanssa. Sillä miten he voisivat olla mistään oikeassa, jotka olivat syyllisiä Herramme kuolemasta, jotka ovat sekaisin päästään, jotka eivät seuraa tervettä järkeä, vaan jotka hillittömästä kiihkosta järjettömästi kulkevat sinne tänne… Jos sinun puhdas mielesi osallistuu näin täysin häijyn kansan tapoihin… Täten tämä epäsäännöllisyys täytyy korjata, jotta meillä ei olisi mitään yhteistä noiden Herramme murhaajien kanssa… Jotta ei olisi mitään yhteistä juutalaisten väärän valan kanssa.”
Kuten olen osoittanut aiemmin, alkuseurakunta Raamatun mukaan pyhitti sapatinpäivän. Mutta jo varhain kirkkosisät päättivät, että sunnuntai on pyhäpäivä, jotta meillä ei olisi mitään yhteistä ”noiden kirottujen juutalaisten kanssa”. Antisemitismi täten valtasi alkuseurakunnan jo varhain, ja juutalaisena pidetyn sapatin sijaan päätettiin pyhittää sunnuntai. Nikean kirkolliskokouksessa päätettiin Jeesuksen jumaluuden ohella, että sunnuntai olkoon kristikunnan pyhäpäivä.
Mutta seurakunnassa oli ensimmäisinä vuosisatoina pitkään niitä, jotka pyhittivät sapatinpäivän kymmenen käskyn mukaan.
Origen (186-254jKr) kirjoittaa sapatista:
”Päättymättömän uhrin (ristiinnaulitsemisen) jälkeen seuraa sapatin juhla, ja on vain sopivaa jokaisen pyhän pitää sapatinjuhla. Joka on todellakin sapatinjuhla, poislukien mitä apostoli sanoi ”Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen” (Hepr. 4:9). Jättäkäämme täten juutalainen sapatin viettäminen, katsokaamme, miten kristityn tulisi viettää sapattia. Sapatinpäivänä mitään maallisia asioita ei tulisi hoitaa. Jos täten jätät kaikki maalliset toimet, etkä tee mitään tavanomaista, mutta olet vapaa hengellisiin asioihin, tulet kirkkoon, kuulet jumalallisia lukemisia, keskusteluja ja ajatuksia taivaallisista asioista, huomioit tulevan elämän, pidät silmiesi edessä tulevan tuomion, et huomioi nykyisiä ja näkyviä asioita vaan näkymättömän ja tulevan – tämä on kristillinen sapatti.”
Jää epäselväksi, miten tämä ”kristillinen” sapatti eroaa juutalaisesta sapatista. Molemmissa on kyse siitä, että kaikki arkinen jätetään taakse ja keskitytään hengellisiin asioihin. Mutta on huomattavaa, että Origen ei ollut siirtämässä sapattia sunnuntaille. Alkuseurakunnassa oli pitkään niitä, jotka pyhittivät sapatinpäivän, ja vasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325jKr päätettiin asettaa sunnuntai kristikunnan pyhäpäiväksi sapatin sijaan. Ne juutalaiset uskovat, jotka pyhittivät sapatin, poltettiin harhaoppisena roviolla, pakotettiin kääntymään kasteen kautta kristinuskoon ja he katosivat maailmankartalta, kun heillä ei ollut enää sijaa synagoogassa, eikä kirkossa.
Ebioniitit, jotka tuomittiin kirkon toimesta harhaoppisiksi, olivat ns. ”juutalaiskristittyjä”, jotka noudattivat Mooseksen lain käskyjä ja tietenkin pyhittivät sapatinpäivän. Heidät savustettiin ulos kirkosta. Toki heillä oli sapatin lisäksi muutakin kristittyjä häiritsevää oppia, kuten Jeesuksen jumaluuden kieltäminen. Lisäksi heillä oli oma evankeliuminsa ja pitivät apostoli Paavalia luopiona. Ebioniittien lisäksi sapattia pyhittivät luonnollisesti kaikki juutalaiset, jotka seurasivat edelleen Jeesusta Messiaanaan. Kirkko Nikean surullisen kokouksen jälkeen vainosi rankasti kaikkia uskovia, jotka seurasivat ”juutalaisia tapoja”, kuten sapatin viettämistä. Jotta yhteys juutalaisiin saataisiin lopullisesti katkaistua, pääsiäinen siirrettiin kristittyjen toimesta kalenteriin eri päivälle kuin juutalaisilla. Konstantinus Suuri määräsi sunnuntaista pyhäpäivän ja kristityt pari tuhatta vuotta myöhemmin edelleen pyhittävät sunnuntain, vaikka kymmenen käskyä on harvinaisen selvä – muista pyhittää sapatinpäivä (2. Moos. 20:8).
Tertullianus kirjoittaa:
”Mutta juutalaiset sanovat varmasti, että siitä asti kun säädös annettiin Mooseksen välityksellä, [sapatin] viettäminen on ollut sitovaa. Ilmeistä täten on, että tämä säädös ei ollut ikuinen, eikä hengellinen, vaan väliaikainen, joka tulisi yhtenä päivänä päätökseensä.”
Tämän kirkkoisän näkemyksen mukaan täten sapatti oli väliaikainen säädös. Onko kymmenen käskyä väliaikaisia säädöksiä? Miksi Jumala itse sanoo Toorassa kerta toisensa jälkeen, että tämä on ikuinen säädös? Miten Jumalan pyhä kymmenen käskyä voi olla väliaikainen säädös? Kymmentä käskyä säilytettiin arkissa kerubien siipien alla kaikkein pyhimmässä. Miten kymmenen käskyä voi olla väliaikainen säädös? Jesajan mukaan lopun aikoina kaikki liha tulee kumartamaan Herraa sapatinpäivänä (Jes. 66:23). Missä kohtaa Tooraa annetaan ymmärtää, että kymmenen käskyä ovat väliaikaisia säädöksiä? Missä kohtaa Vanhaa testamenttia profeetat kertovat lopun ajoista, jolloin kymmenen käskyä on kumottu? Psalmeissa sanotaan monta kertaa, että Mooseksen laki on ikuinen (Ps. 119). Jumala itse sanoo, että ”En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.” (Ps. 89:34) Miten voi perustella Raamatun mukaan näkemyksen, että Jumala antoi lain, joka oli vähemmän kuin täydellinen, muuttaakseen sen säädöksiä lopun aikoina? Jos sunnuntai on nyt pyhä, niin ottaen huomioon kuinka tärkeä sapatti oli ja on juutalaisille, miksi ainutkaan profeetoista ei osaa kertoa sanaakaan tulevasta ajasta, jossa sapatti on kumottu? Miksi Uudessa testamentissa yksikään apostoleista ei osaa kertoa sanaakaan sunnuntaista, joka nyt on pyhäpäivä sapatin sijaan?
Laodikean kokouksessa 363-364jKr vahvistettiin, että sunnuntai on pyhäpäivä sapatin sijaan. Kirkkomme isät kirjoittavat:
”Kristittyjen ei pidä juutalaistuttaa lepäämällä sapattina, vaan heidän on tehtävä työtä tuona päivänä, pyhittämällä sen sijaan Herran päivän, ja jos voivat, lepämäällä silloin kristittyinä. Mutta jos jonkun todetaan olevan juutalaistuttaja, olkoon hän kirottu Kristuksessa.”
Huomaamme tämän kokouksen päätöksessä selvästi, että antisemitismi oli syynä sunnuntain pyhittämiseen sapatin sijaan. Kirkkoisät eivät halunneet olla missään tekemisissä juutalaisten kanssa. ”Ei käy päinsä mainita Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä ja noudattaa juutalaisia tapoja” kirjoittivat kirkkoisät. On todella surullista, että juutalainen alkuseurakunta, joka koostui juutalaisista apostoleista, sillä kaikki apostolit Raamatussa olivat juutalaisia, syrjäytettiin ja asetettiin kirkon kiroukseen katolisten kirkkoisien toimesta. Antisemitismin juuret ovat syvällä ensimmäisten vuosisatojen kristillisyydessä. Miten on mahdollista, että Raamattu, joka on kannesta kanteen juutalaisten kirjoittama teos, valjastettiin kirkkoisien toimesta palvelemaan antisemitismiä, suoranaista juutalaisvihaa?
Ignatius kirjoittaa ”Jos edelleen elämme juutalaisen lain mukaan, me emme ole saaneet armoa. On järjetöntä tunnustaa Jeesus Kristus ja seurata juutalaisia tapoja.” Huomaamme täten, että kirkkoisillä oli aversio juutalaisuutta kohtaan. Kristityn ei pitänyt olla missään tekemisissä minkään juutalaisen tradition kanssa. Mutta jos kerran emme saa seurata juutalaisia tapoja, miksi kristityt lukevat Raamattua, teosta, joka on kannesta kanteen juutalaisten kirjoittama?
Siinä missä sapatin viettäminen ja pyhittäminen katosi alkukirkon ensimmäisillä vuosisadoilla maailmakartalta, myöhemmin keskiajalla ainoastaan muutama lahko pyhitti sapatinpäivän. Sunnuntai oli lyönyt itsensä läpi. Uskonpuhdistuksen jälkeen muutamat rohkeat kristityt löysivät jälleen sapatin levon, ilon ja rauhan. Suuri uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoittaa ”He puhuvat että sapatinpäivä on muutettu Herran päiväksi, vastoin kymmentä käskyä, kuten näyttää. Ei ole mitään muuta asiaa, josta he tekisivät yhtä suuren numeron, kuin sapatin muuttaminen sunnuntaiksi. Suuri, he sanovat, on kirkon valta, sillä se on muuttanut yhden käskyn kymmenestä käskystä!” Hieman ristiriitaista on, että katekismuksessaan Luther kuitenkin esittää, että kristityn tulee seurata katolisen kirkon asettamaa mallia ja pyhittää sapatin sijaan sunnuntai, sillä sapatti on vain juutalaisille. On merkittävää, että katekismuksessaan Luther ei vetoa Raamatun sanaan kertaakaan, vaan ainoastaan katolisen kirkon traditioon.
Calvin oli samaa mieltä kuin Luther. Hän kutsuu sapattia varjoksi, josta kristityt on vapautettu. Mutta kuten Luther, Calvin ei löydä Raamatusta mitään tukea näkemyksilleen.
”Kuitenkaan muinaiset eivät korvanneet sapattia sunnuntailla ilman huolellista arviointia. Sen tosi levon tarkoitus ja täyttymys, joka on sapatti, löytyy Kristuksen ylösnousemuksesta. Täten se päivä, joka toi varjon päättymykseensä, varoittaa kristittyjä takertumasta tähän varjoon.”
Jättäen huomiotta muutamat mitättömät lahkot, uskonpuhdistuksesta kesti muutama sataa vuotta, ennen kuin Ellen. G. White näki näyssään kymmenen käskyä, joista neljäs loisti muita kirkkaampana. Syntyi seitsemännen päivän adventistit. Sapattia pyhittäviä adventisteja on nykyään maailmalla yli 21 miljoonaa. Adventistit ja luterilaiset ovat laatineet yhteisen tunnustuksen vanhurskautumisesta. Ei täten ole mitään syytä varsinkaan luterilaisten pitää adventisteja vääräoppisena lahkona, vaan he kuuluvat Kristuksen seurakuntaan siinä missä luterilaisetkin. Suurin erottava tekijä on käsitys sapatista. Pelastus yksin armosta on oppi, jonka molemmat kirkkokunnat jakavat. Joten jos olet päättänyt pyhittää sapatinpäivän, adventtikirkon kokoukset saattavat olla sinua varten.
Jos et halua käydä adventtikirkossa, jos vierastat kirkkolaitosta instituutiona, jos et koe itseäsi mukavaksi juutalaisten synagoogassa, jossa Jeesusta ei tunnusteta Messiaaksi, niin tässä tapauksessa nämä sivut ovat sinua varten. Etusivultamme löydät sapattikokouksia halki koko Suomen, jossa Jeesukseen uskovat kokoontuvat sapatinpäivänä viettämään suurta ilon, levon ja rauhan juhlaa. Tervetuloa mukaan!